perjantai 8. tammikuuta 2016

Tour de Spain, Espanja

Huuhaata Hispaniassa

Pollen kavioiden kopsutusta Pyreneillä

Talvi on nyt vihdoin alkanut eteläisessäkin Härmässä ja rapsakka naama natisee pakkassäässä kilpaa ensilumen kanssa. Ja koska valkeat hiutaleet on lopultakin saatu pitkien ja kuntoa koettelevien shamanististen poppastanssien siivittämä maahan asti, on aika kääntää katseet kohti näkyvän avaruuden  kirkkainta tähteä eli Aurinkoa, jossa fuusioreaktiot pauhaavat synnyttäen hemmottelevaa lämpösäteilyä Maa-planeetan asukkaille. Hikisten kainaloiden tunnelmiin ja toivottavasti kesäfiiliksiin meidät rakkaat kanssahiihtäjämme johdattaa tällä kertaa viime heinäkuussa voimallisesti suoritettu lomamatka Hispaniaan. Kohteeksi valikoitui todellakin tiukan porukkabingoarvonnan jälkeen nykyinen Espanjan alue, joka on kaikille  suomalais-ugrilasille tennissukkasandaalituristeille jo klassikon maineeseen noussut pyhiinvaelluskohde. Retkeilymme fokusoitui lähinnä Manner-Espanjan pohjoiselle, keskiselle sekä itäiselle alueelle.


Suomi-Turre sinivalkoisessa paidassaan odottaa kurkku kuivana juotavaa helteisessä ilmastoss

Rantahietikolla eivät Reino-töppöset liukuneet, joten siellä pitivät lipsuttamatta meidänkin vanhojen Satunnaisseikkailijoiden lääkinnälliset sandaletit ilman nastapohjallisia. Vanhat Nepalin vuoriston rapauttamat nivelet sekä Pekingin saastesumun parkkiinuttamat keuhkot voivat subtrooppisessa ilmanalassa myös jokseenkin erinomaisen hyvin puhumattakaan mentaalisesta puolesta, joka harmonisoitui punaviinistä sekä hasta manjanasta. Nuorinta Satunnaisseikkailijaa viritti eteläiseen tunnelmaan parhaiten uiskentelu ja siihen liittyvät aktiviteetit.


Kummisetä joutui aseellisen selkkauksen kohteeksi

Kylmä ei päässyt tosiaankaan vanhoja luita natisuttamaan sillä lämpöasteet lähentelivät 40 astetta päivittäin. Jotta olisimme saaneet hieman helpotusta paahtavalta auringolta suoraan koleasta Suomesta saavuttuamme, suuntasimme ensimmäiseksi pohjoiseen, Ranskan rajalle Pyreneiden vuoristoon. Vuorijonolla on mittaa reilusti yli 400km ja leveyttäkin 80-140km, joten ihan pienestä kukkulatihentymästä ei ole kyse.

"Lemmut vaan ne ruohotuppoa vuoriniityllä puputtaa, hyvillä mielillä toisiaan jututtaa. 'Mites, onkos meidän maito jo kypsää, tuleeks joku jo kohta lypsää?'"

Lentomme laskeutui Madridiin mutta kiitos Espanjan hyvien moottoriteiden, kaasuttelu pohjoiseen oli reipasta menoa vuokra-autolla, jonka saimme kentältä allemme. Majoituimme pieneen kylään Ordesan kansallispuiston lähettyville. Kylässä oli paikallisten asukkaiden kotien lisäksi muutamia majataloja, kahvila, hevostallit ja pikkuinen leikkipuisto, jonne vapaana kirmailevat kylän murret kävivät järjestelmällissti kakkimassa. 

Näkymä majoitushuoneen ikkunasta

Temppuja leikkipaikalla

Turrelle päivän rapsutukset

Majoittumisen ja asettumisen jälkeen suuntasimme Ordesan kansallispuistoon katsastettuamme ensiksi Torlan kylän. Aikeenamme oli vähän jaloitella ja verryytellä kangistuneita koipia ja se onnistuikin erinomaisesti ja papukaijamerkin arvoisesti.


Unohda tapas, syö pizzaa

Kylän vesipisteellä kastelimme paitojamme ja päänuppia ihan vilvoittelumielessä

Torlan kylässä on sisäänkäynti ja kuljetus Ordesan kansallipuistoon

Vaellusreitit lähtevät etenemään  puistomaisesta ympäristöstä

Monte Perdido otaksun

Ordesan kansallispuisto on tunnettu mahtipontisista kalkkikivihuipuistaan. Korkein niistä on Monte Perdido (3348m), joka on pyreneiden kolmanneksi korkein huippu. Puistossa on jääkauden muokkaamia syviä laaksoja ja vuoristopuroja, joiden varrella on hyvä vaeltaa. Ilma puistossa oli miellyttävän raikas ja auringon porotuksesta huolimatta jaksoi puiden siimeksessä kävellä koko päivän eväksiä jyrsien ja huikkapullosta nestettä nauttien.


Kylmä vuoristovesi jäähdyttää mukavasti laakson ilmastoa

Perinteistä, tuhansia vuosia vanhaa puuterapiaa

Herrasväki sai oman varjoisan kyydin halutessaan sekä lepuutusta silmille

Virtaavan veden tekemä onkalo

Erinäinen ötökkä auringon palvontamenoissa

Maisemaa

Pehmeää sammalta

Pinkki kämmekkä


Violetti kurjenmiekka


Oranssisiipi

Kiertelimme muutaman päivän autolla serpentiiniteitä ja surrasimme sinne tänne katsellen välillä maisemia ja välillä kivitalojen täplittämiä kyliä. Toisinaan pysähdyimme kiertämään polun, välillä ihastelemaan vuorimaisemia.

Liikenneruuhkaa. Karvapalleroilla tietysti etuajo-oikeus


Savupiippu tupruttaa taikapilvihattaraa

Korkeiden puiden kanssa riitti ihmettelemistä. Puut kurottivat melkein taivaaseen asti

Pikkiriikkiset muurahaiset tulivat myös huomioiduiksi..

Samoin sisilisko ja..

..Pörriäinen

Järvinen kiikarissa

Sama Järvinen toiseen suuntaan

Vuoriheinää

Kuului hirnahdus suomeksi ja näimme ylensyöneen suomenhevosen lapsosineen edessämme

Eräänä rohkeana päivänä päätimme lähteä kylästämme löytyvän hevostallin järjestämälle maastoratsastusretkelle, vaikka suurempaa poikaa hieman jännittikin. Retki sujui ilman kenenkään osapuolen pillastumista ja pääsimme katselemaan maaseutua hieman syvemmälti.


Hevontallit

Rikkoutunutta nenäluuta tiedossa?

Muina miekkosina hän valmistautui kohtaamaan luontokappaleen vertaisenaan

Ja kuvatekstit kopukkakielellä:"Ihhahhaa hahhahhaa hah hah ih ihhaahhaa" (Suom. Tässä sitä ratsastellaan hyvillä mielin)

Laura, Leevi ja Sumo