maanantai 2. maaliskuuta 2015

Gili-saaret, Indonesia

Pärinättömät päivät

Rannalla

Rantalomailumme kaikkien aikojen mukavuuden huipentuman voidaan katsoa alkaneeksi saavuttuamme saarelle nimeltä Gili Air. Gili-saaret ovat osa Indonesian Lombokin emosaarta ja reppureissajien suuressa suosiossa. Saaria on kolme kappaletta: vilkas bilesaari Gili Trawangan, hiljaisempi Gili Meno sekä viimeisimpänä Gili Air, joka on spirituaaliltaan jotain edellisen kahden väliltä. Useat päivän mittaan lähtevät pikaveneet suhauttavat Balilta Gileille reilussa tunnissa. Saimme minibussikyydin Ubudista Padang Baihin, josta veneemme lähti aamusella. Muutaman moottorin pamauksen ja kosahduksen sekä yhden läheltä-piti-törmäyksen toisen pikaveneen kanssa jälkeen saavuimme paratiisia lähentelevään paikkaan.

Saarten suuri erikoisuus on mopottomuus ja autottomuus, joka maailman pärinän ja metelin jälkeen tuntuu siltä kuin olisi kulkenut ajassa taaksepäin

Pojat huilaamassa

Saarten rauhallisuus ylittää jokseenkin oravanpyörään totteneen länkkärin käsityskyvyn ja toimettomuus osoittautuu joko siunaukseksi tai haasteeksi riippuen yksilön henkilökohtaisista viriketarpeista. Ajankulu menettää totaalisesti merkityksensä ja päivää rytmittävät syöminen, möllöttely sekä räpylöiden heiluttelu.


Maskit kuivumassa

Syvänmeren sukeltajan muotia vuodelta 2015

Rannat olivat pääasiassa täynnä korallinpalasia mutta sileämpihiekkaisiakin rantoja löytyi

Saaret ovat loistavia kohteita sukeltajille ja snorklaajille. Värikkäitä fisuja ja kilppareita löytyy kun vain kahlaa rannasta veteen ja työntää naamansa korallien sekaan.


Relikti-norppa nautti pääsystä väljemmille vesille

Värikkäitä kalaparvia sukelteli vedessä

Lombok on islaminuskoinen saari, joten Balilta tutut ylitsepursuavan tyypilliset balinhindulaiset koristeet killuttimineen ja renesanssiaikaa muistuttavat pikkutarkat ja koristeelliset arkkitehtuuriset piirteet puuttuvat sieltä kokonaan. Kaduilta ja kivetyksiltä ei löydy uhrinyssäköitä eikä talojen pihoilta temppeleitä. Siinä mielessä Lombokin Gili-saaret ovat hyvinkin erilaisia Baliin verrattuna. Lisäksi Balin sekavalta kuulostavan musiikkikalistelun korvaa moskeijoiden kaiuttumista kantautuvat hartaat rukousjoikut, joita kuulee muutaman kerran päivässä.


Satama

Mirrin mietteet osa 3 (huikean trilogian päätösjakso)

Tästä sai valita halutessa omansa, jonka jälkeen kokki pisti hösseliksi

Iltarusko

Iltatunnelmaa

Kookospalmut huojuivat ja kanat tepastelivat ristiin rastiin. Saarten taksikyydeistä vastasivat hevoskärryt ja hinnoista kartelli, joten tinkivaraa ei ollut. Saarilla voi kuitenkin taittaa matkaa myös jalkapatikalla ja fillareilla, joita sai vuokrattavaksi. Etäisyydet eivät ole pitkiä, koska saarten läpimitat ovat vain muutaman kilometrin, joten ne voi kiertää kohtalaisen nopeasti.


Pirssipolle

Paikallinen ärrä

Ananasakäämät

Piilo

Bungalowimme sijaitsi kauempana satamasta saaren länsipuolella, joten rojumäärämme liikutteluun oli parasta ottaa pollen pirssi. Asumuksemme osoittautui erittäin viihtyisäksi ja sijainti hyväksi. Saaren länsipuoli on selvästi rauhallisempi kuin itäpuoli mutta sieltäkin löytyy riittävästi baareja ja ravintoloita.


Kyltti toivotti tervetulleeksi

Viihtysät bungalowit

Sisätilat

Vesiklosetti

Gilien tyypillinen vessasuihku sijaitsee bungalowin takaosassa. Kattoa ei ole, joten ilma saa virrata vapaasti pitäen näin ei-toivotut hajuhöyryt kurissa. Illalla pöntöllä istuessa on mukava katsella tähtiä. Järjestelyissä on kuitenkin unohdettu ottaa huomioon polttava auringonporotus, joka saattaa lisätä tuskaisia hikikarpaloita entisestään ripuloivan potilaan otsalla. Myös trooppisen sateen aikana negatiiviset tunteet saattavat olla pinnalla istunnon suorittajalla. Lisäksi meidän ulkohuussisysteemin lattiakaadot oli unohdettu valuvaiheessa, joten lattialla oli pysyvä lätäkkö johtuen suihkutteluista ja sateista. Tästä seurasi se, että varpaat lilluivat lätäkössä pöntöllä ollessa. Eihän siinä vielä mitään sillä mukavahan varpaita on helteessä kastella mutta lätäkön vesi alkoi vajaassa viikossa kasvattaa erityyppisiä leviä ja lattia muuttui liukkaaksi ja limaiseksi.

 
Soijaburger

Maailman parasta vegecurrya

Gado gado

Tulevina päivinä ei herkuttelusta ollut tulla loppua. Vegecurrya tuli ahdettua napaan parhaimmillaan parikin kertaa päivässä ja paikallinen Gado Gadokin (höyrytettyjä kasviksia ja tempeä pähkinäkastikkeella) tuli tutuksi. Uusin herkkututtavuus oli tempe, jota emme olleetkaan aiemmin maistaneet ja tuore kalakin upposi pakastekalapuikkoihin tottuneeseen pikkusälliin.


Yhtenä päivänä myrskysi

Kohtalaisen keinuva ja jännittävä venematka Airilta Trawanganille

Viikon pituisen Gili Air-ekskursion jälkeen vaihdoimme Trawanganin saarelle, jossa ne Airilla ladatut universaalit harmoniat ja sympatiat karisivatkin samantien olemattomiin. Paikka näytti juuri sellaiselta, että se oli ollut ehkä 10 vuotta sitten viihtysämpi mutta turistien jatkuva virta oli osittain pilannut jo saaren ja  länkkärien tarpeet vallanneet osuutensa palvelutarjonnasta.


Kuva kertoo kaiken

Veneet

Kun jostain paikasta tulee suosittu, alkaa kaiken maailman puljuja ja pömpeleitä nousemaan, koska kaikki haluavat päästä osingoille turistien rahapussukoista. Kun suurempia massoja aletaan esim. ruokkimaan, taso saattaa selvästi laskea mutta hinnat sen sijaan nousta, jolloin hinta-laatusuhde ei enää kohtaa. Parhaimmat ruoat söimme Gili Airilla, missä tarjottiin laajalti erittäin maukkaita indonesialaisia herkkuja kasviksilla, tofulla ja tempellä höystettynä. Trawanganilla keskinkertaisesta pöperöstä sai jo maksaa tuplasti (Kutalla triplasti, missä lisäksi suurin osa ravintoloista tarjosi pääasiassa vain länkkäriruokaa). Airilla ei tarvinnut vaivata päätään myöskään ostoksilla, koska kauppoja tai sarongin myyjiä ei juurikaan ollut. Niitä oli jopa yllättävän vähän matkailijamäärään nähden.


Kätevästi kanniskellen

Pyykit

Sisämaan asutusta

Trawanganilla näkyi turismin tuoma toinenkin ikävä puoli selvästi eli äärimmäinen roskaisuus. Rantakatu pidettiin kohtalaisen siistinä mutta jo sata metriä sisämaassa, näky oli järkyttävä. Trawanganin roskat raijattiin saaren keskella olevalle kaatopaikalle, mistä ne olivat levinneet tyypilliseen tapaan tuulen mukana laajalti ympäriinsä. Kävellessämme saaren läpi muutaman kilometrin, näimme kuinka lehmät laidunsivat kaatopaikalla ja paikalliset ihmiset asuivat köyhissä hökkeleissä kaiken hajun ja saastan keskellä. Konrasti rantakadun turistihulinaan oli hätkähdyttävän suuri. Siinä missä Gili Airilla saaren keskiosa näytti idylliseltä ja viihtyisältä maalaismaisemalta, ei Trawanganista voinut todeta samaa vaan näky teki lähinnä surulliseksi. Gili Airilla jätehuolto oli järjestetty erilailla. Siellä roskalaiva saapui noutamaan jätteet rannalta ja kuljetti ne pois saarelta. Minne roskat lopulta sitten päätyivät, on vaikea sanoa; kenties mereen, Trawanganin kaatopaikalle vaiko peräti Lombokille.


Kaatiksen läheiset asunnot

Lehmät ja asukkaat tonkivat kaatopaikkaa

Kaatiksen vieressä oli kyltti: "Maata myynnissä."

Trawanganilla saimme myös tuntea ahneuden tuoman varjopuolen nahoissamme. Ei ollut valitettavasti ensimmäinen kerta, kun valitsimme majoituksen, joka oli saanut loistavat arviot netissä tai matkaoppaassa mutta saimme hyvän kokemuksen sijasta vain huonon fiiliksen. Monesti aikoinaan viihtyisät paikat ovat tänä päivänä muisto vain, kun rahanhimo on sumentanut paikan pyörittäjien järjen ja estänyt näin ammattimaisen laadun tarjoamisen. Siisteys, motivaatio ja panostus paikan tasokkuuteen saattaa helposti laskea, kun matkailijat tulevat paikalle hyvien arvostelujen perusteella ilman omistajan suurempia ponnistuksia ja jättävät lähtiessään rahatukun käteen sen enempää jupisematta.


Bambumajassa

Miniyksiö saattaa näyttää viihtyisältä mutta oli todellisuudessa karsea

Olimme varanneet hippipuuskissamme majoituksen kehuja saaneesta ja nettikuvissa idylliseltä näyttävästä bambubungalowipaikasta. Ankea totuus paljastui kuitenkin paikalle saapuessamme ja saimme viettää pari yötä huterassa bambukeppien varassa keikkuvassa majassa. Luvattu uima-allas löytyi mutta vesi oli niin likaista, ettei pohjaa näkynyt. Jos uimaan olisikin uskaltautunut, olisi siitä todennäköisesti seurannut akuutti mätäpaiserupi tai huutoyrjö. Nukkuminen oli kohtalainen haaste. Moskeijan hartaudet, naapurien puhe, kissojen yöllinen serenadiesitys ja kukkojen maaninen kiekuminen bamburitilikön välistä sekä rakettien paukuttelu neljä päivää uuden vuoden jälkeen tuottivat ongelmia unen saannissa mutta olivat vielä aistiärsykkeitä normaliuden rajoissa. Mutta kun pelkän isovarpaan heiluttelu sai koko heppoisan, bambusiivuista askarrellun majan hytkymään viiden richterin voimalla, oli nukkuminen jo vaikeaa. Pikantin multihuipentuman toi kuitenkin vessa/suihku-yhdistelmä mikä sekin sijaitsi samassa majassa, kolmen metrin korkeudella vain pienen sermin takan. Lattia- ja seinämateriaalina toimi bambu, jonka päälle oli aseteltu muovimattoa, ja jota ei oltu hajun ja näyn perusteella koskaan siivottu ja pesty. Tästä kaikesta seurasi se, että koko maja haisi yleiselle miesten käymälälle. Suihkuvedet jäivät lillumaan muovimatolle ja ilmastointi, joka oli rikki ja jolla ei majassa ylipäätään tehnyt yhtään mitään, (koska viileä ilma haihtui kuin pieru saharaan säleikön raoista) räki vettä sisälle, joten osa majaa oli vielä homeessa. Majoitus oli kaikessa yliautenttisuudessaan lähinnä säälittävä kokemus, jossa säälin kohteena vain satuimme olemaan tällä kertaa me itse.


Ei hyvä

Kävelimme Trawanganin saaren ympäri yhtenä päivänä. Toisella puolella oli keskeneräisiä resortteja, jotka olivat seisoneet puolivalmiina jo varmaan vuosikymmenen verran. Muutenkin länsipuoli oli hämmentävän autio ja hylätyn näköinen.


Onko tässä ollut joskus kiska?

Ennen niin romanttinen piknik-paikka, missä rakkaus on alkanut rakoilemaan ja palmunlehdistä väännetyt sydämet repsahtamaan

Tuolit

Majoja

Valion lehmä oli lähtenyt talvilomalle Gili-saarille

Terassi on auki

Tämä yökerho oli varmaan mennyt konkurssiin kohtalaisen pian avaamisen jälkeen, koska näytti 2000-luvulla rakennetulta. Syynä saattaapi olla Balin pommi-iskut, jotka aiheuttivat matkailijakatoa muutamiksi vuosiksi heti tapahtumien jälkeen

Nämä ruoat olivat tosi herkkuja

Rantajumpat

Kun ravintolasta osti tietyllä summalla, sai hotellin uima-altaasen mennä uimaan

Suunitellun neljän päivän sijasta evakuioiduimme kahden päivän jälkeen haisevasta bambumajastamme ja koko saarelta ja päätimme, että liian eksoottiset majoitukset sun muut Tarzan-majat oli hetkeksi tässä elämässä nähty. Palasimme veneellä takaisin Badang Baihin ja saimme kyydin Kutalle, jossa vietimme vielä muutaman päivän valitettavasti sairastellen (joka ei kyllä yllättänyt Trawanganin hygieniatason jälkeen) ennen paluuta Suomeen. Päällimmäiseksi ajatukseksi Airista ja Trawanganista jäi se, että vaikka saarten erot olivat maailman mittakaavassa pienehköjä, olivat ne henkilökohtaisella tasolla ratkaisevia ja merkittäviä. Paratiisimaisen Airin jälkeen jäi Trawanganista päällimmäisenä mieleen lähinnä levottomuss ja törkyisyys.


Auringonlasku

Laura, Simo ja Papu




 Plussat ja miinukset Gileiltä

+ autottomuus ja mopottomuus
+ saarten kompakti koko
+ merenalainen maailma
+ Gili Airin autenttisuus ja rauhallisuus
+ Gili Airin ruoka

- Gili Trawanganin likaisuus ja levottomuus











Paluumatkalla Roomassa sai ihanaa evästä